Kasvatustyössämme haluamme:

- Opiskella oman rodun historiaa, kehitystä ja nykypäivää sekä pyrkiä vaikuttamaan sen säilymiseen tulevaisuudessa sellaisena kuin sen rotumääritelmään nojautuen tulee olla.

- Osata tulkita rakennetta ja ominaisuuksia ja tuntea rodun ideaali. Ymmärtää terveen rakenteen ja hyvien ominaisuuksien merkitys rodulle, ottaa ne huomioon omassa jalostustyössä.

Kerätä kokemuksia jalostustarkastuksista, näyttelyistä, kokeista, testeistä ym. Soveltaa näistä ja painetusta tiedosta saatua informaatiota käytännössä ja arvioida materiaalia kokonaisvaltaisesti sekä ottaa opittu huomioon jalostustyössä.

- Toimia itse kentällä aktiivisesti. Säilyttää kouluttamalla, ohjaamalla ja kurssittautumalla näppituntuma rotuun.

- Toimia yhteistyössä muiden kasvattajien kanssa.

- Pitää tiedot SKL:n ja oman rotujärjestön määräyksistä, suosituksista ja ohjeista ajan tasalla.

- Pitää ja hoitaa omat koirat parhaalla mahdollisella tiedolla ja taidolla.

- Pitää yhteyttä omiin kasvatteihin ja niiden omistajiin sekä järjestää koulutustilaisuuksia, tapaamisia ym.

- Kannustaa kasvattien omistajia kehittämään itseään koiran omistajina ja ohjaajina.

- Huolehtia siitä, että kasvatit saataisiin vähintään pevisan vaatimiin tutkimuksiin.

- Pitää kirjaa kasvateista, niiden terveydestä, tuloksista, ominaisuuksista, virheistä ym. Käyttää tätä tietoa hyväksi omassa jalostustyössä ja jakaa se muiden tietoa tarvitsevien kanssa.

- Olla vastuullinen kasvattaja joka mielessä ja kaikkia tahoja kohtaan.

- Tavoitteena on saada rotu säilymään vähintäänkin yhtä hyvänä ja mielellään vaikuttaa siihen niin, että se vie rotua eteenpäin. Tähän tavoitteeseen yritetään päästä käyttämällä harkintaa ja tervettä järkeä, ja ennen kaikkea rehellisyyttä jalostusvalintoja tehtäessä.

---

Taustaa

Rotunamme on ollut saksanpaimenkoira ja mukaan laumaan on tullut pitkäkarvainen collie jossakin vaiheessa.

Penu 70-luvulla

Ajatus kasvattamisesta on kehittynyt ajan kanssa. Kolmatta kymmenettä vuotta koirien kanssaeloa ja koiraharrastusta alkaa lähetä, ja nyt siis on tietoa ja taitoa kertynyt sen verran, että rodun jalostaminen on tullut ajankohtaiseksi elämässämme. Saksanpaimenkoira on tullut kummankin elämään kuin olimme vielä ’vaahtosammuttimen mitoissa’. Toinen meistä vasta ylvästä koiraa ihasteli, kun toisella jo oli tilaisuus seurata sitä itteensä, eli koulutusta. No, silloin lapsena tietenkin vain koiriin ihastuttiin, mutta siemen kiinnostukseen koiria ja harrastusta kohtaan oli kylvetty. Tästä otollisesta alkutilanteesta sitten  toinen meistä pääsi aitiopaikalle setänsä ’oppipojaksi’ seuraamaan, kuinka koiruudet toimivat valtion leivissä. Heti ei kumpikaan saanut kotiinsa saksanpaimenta omaksi. Tai toinen melkein puhtaan sakun sai, mutta toinen sen perinteisen monirotuisen kippurahännän.

No, olihan näissäkin haastetta sen ikäisille riittävästi. Varsinkin se, miten saa mustan kippurahännän lopettamaan narttujen perään karkailun, autojen haukkumisen, pehmolelujen repimisen, naapurin pihan kaivamisen, ja tärkeimpänä, miten saa kaverin uroksen, oman uroksen ja sen iki-ihanan naapurin sakun tulemaan toimeen keskenään. Siinä koululaiselle koulutusprobleemaa kerrakseen.

Näistä ajoista on pitkälle tultu, mutta paljon ei ole muuttunut. Koirat ovat keskeinen osa elämäämme ja rakkaus niihin on säilynyt yhtä voimakkaana kuin ensimmäisen kipinän iskiessä.